Asia mikä suhteessamme on toiminut on tekstarirakkaus.
Kun emme ole kasvokkain niin tuo miehen köriläs osaa kyllä tunnustaa rakkauttaan ja ikäväänsä tekstiviestien välityksellä. Tosin nyt viime päivien trendinä ovat tekstiviestioksennukset. Valitetaan omaa pahaa oloaan tekstiviestein mulle töihin. Aiheina ovat olleet liian täysi roskis, pesemättömät pyykit, paskat esikoisen housuissa jne. Ihan kuin minä niille asioille voisin töistä käsin tehdä mitään. En voi! Ainoa mitä noi viestit aiheuttaa on mulle pahaa mieltä...
Tänään onnistuin mielestäni hyvin, vaikkei takaiskuilta vältytykään. Mies oli yövuorossa ja mulla kello soimassa puoli seiskalta, töihin lähtöön heräämisestä tunti. Edellisiltana olin jo vähän valmistellut, mutta jotain hommaa oli pakko jättää aamuunkin. Olin ajatellut että saan itse touhuta aamua rauhassa, tyttöjen jatkaessa uniaan tai sitten niin että tylleröiset kattelee aamupiirrettyjä.
Pieleen meni. Herään niin että esikoinen herää kainalosta todeten että PISSA =( eipä oo ikuisuuksiin tuota tehnyt, pissannut niin että vaippa falskaa ja meiän sänky ja yksi tyyny on märkänä. En kerennyt kuin nostamaan esikoisen pöntölle, kun kuopus huutelee pinniksestään ja se on haettava. Ei muuta kuin pylly pesua ja lakanat pyykkiin, tytöt telkkarin ääreen, puuro hellalle, naama kuntoon, tytöille sään mukaset ulkovaatteet kasoihin valmiiksi mummolle jne jne... Ei jäänyt kuin vaunut nostamatta esille ja lähdin hyvillä mielin töihin.
Ei mennyt kuin puolitoista tuntia niin johan pukkaa viestiä. Anteeksi, en halua pahoittaa mieltäsi, MUTTA... astiakonetta ei oo tyhjennetty, pyykkikone ei oo ehtiny pyöriä loppuun, pussilakanan joutuu laittaa yksin jne jne ennen ku pääsee nukkuu... Ja vielä lapsille hommatut hoitajatki on ihan turhia, kun paremmin jaksais vaikka ilman yövuoronjälkeisiä unia.
Anteeksi taas vaan, mutta se mieli pahottui...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti